MF-arvostelut: The Resistance

MF-arvostelu: The Resistance | Massively Fun MF-arvostelu: The Resistance MF-arvostelu: The Resistance 10. lokakuuta 2012 Peliarvostelu, ensivaikutelmia ja MF-tiimin satunnaisia pohdintoja matkallamme läpi kaikkien koskaan tehtyjen pelien. No, melkein kaikkien.

Ensin hieman pelistä: The Resistance on intensiivinen sosiaalinen päättelypeli. Se näyttää petollisen yksinkertaiselta. Samankaltaisuuksia löytyy peleihin kuten Werewolf ja Mafia, ja se sijoittuu lähitulevaisuuteen, jossa vastakkain asettuvat vastarintataistelijat ja korruptoitunut hallitus. Tehtävänjohtaja valitsee pelaajat ja yrittää saada kierroksen läpi (epäonnistumisen sijaan).

Jos jopa yksi vakooja soluttautuu vastarinnan riveihin kyseisellä kierroksella, tehtävä epäonnistuu – mutta kukaan ei tiedä varmasti, ketkä sabotaasista vastaavat. Joukkueet on valittava huolella, tai menetätte mahdollisuutenne vapauteen ikuisesti. The Resistance on “peli salaisista henkilöllisyyksistä, petoksesta ja päättelystä”.

Tässä arvostelumme: Mikä ikäryhmä nauttii tästä pelistä eniten? Menestyminen vaatii tiettyjä taitoja (päättelykyky, bluffaaminen ja harhaanjohtaminen), joten peli sopii parhaiten yli 13-vuotiaille. Kuinka kauan pelin läpipelaamiseen meni?

Peli kestää noin kaksikymmentä–kolmekymmentä minuuttia. Mutta tämä on sellainen peli, jossa yksi pelikerta ei koskaan tunnu riittävältä, ja halusimme jatkaa “vain yhden vielä”.

Sopiko teema pelimekaniikkaan? Teema on tämän pelin kannalta olennainen, mikä on yllättävää, sillä sen voi helposti sivuuttaa. Pelaajat puhuvat harvoin eksplisiittisesti pelin fiktiivisestä maailmasta; Imperiumista ei koskaan puhuta. Sen sijaan pelaajat puhuvat omalla nimellään, vetoavat uskollisuuteensa (oli se sitten totta tai ei) ja syyttävät toisiaan suoraan.

Aiheeseen liittyvä: Unity Asset Store — Valmiita taidetta, työkaluja ja malleja, jotka putoavat suoraan Unity-projektiisi.

Juuri siksi teema istuu niin loistavasti pelin mekaniikkaan – se tuntuu täysin luontevalta. Ja kun joku nostaa tietoisuustasoa viittaamalla konfliktiin eksplisiittisesti, se ei kuulosta koskaan kliseiseltä.

Se vain toimii. Miten tämä peli eroaa muista peleistä? Se muistuttaa joitakin muita seurapelaamis- ja bluffauspelejä kuten Werewolf tai Bang, mutta siinä on karsittu pois pelaajien pudottaminen, joka vaivaa mainittuja pelejä. Mitä mieltä olitte pelin ulkoasusta ja materiaaleista?

Kuvitukset ovat hienoja, vaikka äänestyskorttien taiteesta voisikin löytää pienoisia moitteita. Kaiken kaikkiaan, vaikka tätä peliä voisi helposti pelata improvisoituilla välineillä, se on niin hyvin tuotettu ja paketoitu (ja sitä tulee varmasti käytettyä paljon), että kahdenkymmenen dollarin hintaan se on erinomainen ostos. Kuinka usein aiotte pelata tätä peliä?

Meidän valintamme: Udemy Game Development Courses — On-demand-kurssit, jotka kattavat Unity-, Unreal-, C++-, C#- ja Shader-ohjelmoinnin.

Jo ensimmäisellä kokeilukerralla kävi ilmi, että peli tarjoaa erinomaisen tasapainon jännityksen ja leikkisän petoksen välillä. Tämä on peli, jonka voi ottaa esiin uudestaan ja uudestaan, kunhan paikalla on vähintään viisi pelaajaa. Vaikka tämä rajoittaakin pelikertojen tiheyttä, toisaalta se on yksi harvoista peleistä, jotka skaalautuvat hyvin jopa kymmeneen pelaajaan.

Kuinka paljon peli sai teidät olemaan vuorovaikutuksessa muiden pelaajien kanssa? Ihmisten välinen vuorovaikutus on tämän pelin ydin! Pelaajien keskenäinen keskustelu muodostaa suurimman osan pelin toiminnasta.

Kuinka paljon jouduitte odottamaan vuorojenne välillä? Peli etenee kierroksittain, mutta kaikki pelaajat voivat olla aktiivisia koko ajan. Jos et ole tehtävänjohtaja, joka päättää, ketkä laitetaan tehtävään tai jätetään pois, olet silti vuorovaikutuksessa muiden kanssa yrittäen saada heidät uskomaan perusteluihisi tai bluffiisi (riippuen salaisesta roolistasi). Oliko jotain, mitä ette erityisesti pitäneet, tai onko teillä ehdotuksia pelin parantamiseksi?

Tämän tyyppisiin peleihin sisäänrakennettu heikkous on se, että petos on osa niiden toimintalogiikkaa. Tämä tarkoittaa, että tulee kiinnittää huomiota siihen, että pelaajat pysyvät tietoisina pelin “taikapiirin” rajoista – eli siitä, että peli on peliä, ja kaikki valehtelu ja manipulointi tapahtuu vain pelin pelaamisen ja hauskanpidon vuoksi.

Vaikka tämä sosiaalinen tasapaino ei ole läheskään niin hieno tai armoton kuin esimerkiksi pelissä Diplomacy, petetyksi tulemisen tunne voi jäädä kytemään. Ei liene yllätys, että hyvä ja ystävällinen urheilihenki on paras lähestymistapa, eikä pelejä kannata pelätä holejen kanssa. Jaa tämä: Twitter Facebook Google Pinterest Reddit blog comments powered by Disqus Google+